maanantai 13. heinäkuuta 2015

TMP Lähdeluettelo

Tarinoita Muinaisesta Pohjolasta 1. Albumin lähdeluettelo.


  • Risti ja Rauta - Kristilliset kuvat, Symbolit ja Ornamentit Suomen Rautakauden Löydöissä, Unto Salo, Emil Cedercreutzin säätiö, Vammalan Kirjapaino Oy, 2005
  • Itämerensuomalaisten mytologia, Anna-Leena Siikala, SKS  2013
  • Olaus Magnus, Pohjoisten kansojen historia: Suomea koskevat kuvaukset, Suomentanut Kaarle Hirvonen (Historia de gentibus septentrionalibus, 1555.)
  • Ancient Karelia, archaelogical studies, Uino, Pirjo, Suomen muinaismuistoyhdistys, 1997
  • Suomen varhaishistoria : Tornion kongressi, Julku Kyösti (toim.), Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, 1992 
  • Eepos, Suomen historian käsikirja, Manninen Merja, Markkola Pirjo, Ukkonen Jari, Sanoma Pro Oy, 2003
  • Suomalaisten keski-aika myytit ja todellisuus, Kari Risto,  WSOY, 2004
  • Suomen keski-aika, Anne Hetemaa, Roope Hollmen, Jouni Toivanen, Facto-Kustannus, 2006
  • Karjalan Ristiretki ja taistelu Nevan reitistä, Mauno Jokipii,  Snellman-instituutin A-sarja 21, 2003
  • Ihmeiden peili : keskiajan ihmisen maailmankuva,  Niiranen Susanna & Lamberg Marko toim. Atena Kustannus, 1998 
  • Keskiajan kulttuurihistorian lukukirja, Litzen, Veikko; Tuhkanen, Totti, Turun yliopisto, 1998
  • Viipurin läänin historia. 1 Karjalan synty,Sihvo Hannes, Kaukiainen Yrjö, Saarnisto Matti, Karjalan Kirjapaino oy, 2003
  • Keskiajan pyöveli, Hannele Klemettilä, Atena kustannus, 2004 
  • Itä-Rajan Vartijat 1: keski-aika, Lena Hulden,  Schildts, 2004 
  • Itämerensuomalaiset, Heimokansojen historiaa ja kohtaloita, Atena kustannus Oy, 1995
  • Suomen suvun uskonnot 1 : Suomalaisten runojen uskonto, Krohn, Kaarle, Salakirjat, 2008
  • Revontulet - Kansankäsityksistä Tutkimukseen, Kari Kaila,Gummerus Kirjapaino Oy, Ursa, 1998
  • Beowulf,suom. Pekonen, Osmo, WSOY, 1999

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Tilaa Tarinoita Muinaisesta Pohjolasta - sarjakuva-albumi!

Sarjakuvaa saa nyt tilattua suoraan tekijöiltä hintaan 15e /kpl lähettämällä tilaustiedot osoitteeseen contact(at)tarinoitapohjolasta.com

 tai mm. seuraavista postimyynneistä:
Turun Sarjakuvakauppa
Tajunta Media





Lukijoiden palaute on tervetullutta osoitteeseen : henri.joela(at)suomi24.fi

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Albumi loppusuoralla



Tarinoita Muinaisesta Pohjolasta sarjakuva-albumi alkaa olemaan viittä vaille valmis. Viimeisiä viilauksia, editointia ja kannen kuvitusta vielä hetken aikaa säädetään kasaan ja sitten suunnataan kohti painoa.
Albumi pitää sisällään myös ennen julkaisemattomat 18 sivuisen 7.Osan: "Tulukset", sekä viimeisen 12 sivuisen päätösosan: "Tuonikallo".
Albumista tullaan julkaisemaan myös englanninkielinen versio.

Luonnos TMP 8.osasta. V.Koskivirta

 Valmis ruutu 8.osasta. V. Koskivirta





maanantai 5. toukokuuta 2014

TMP - Paidat!

Hankittiin pieni erä "Tarinoita Muinaisesta Pohjolasta" t-paitoja.
Hintaa paidalle tulee posteineen 18,50e.
Samaan pakettiin saa tällä erää tarran ja "Käärmeiden Käräjäkivi/Adderstone" minisarjiksen.
.
Paitoja ja kokoja voi kysellä osoitteesta henri.joela(at)suomi24.fi


perjantai 11. huhtikuuta 2014

Uskonto valloittajan aseena

kuva: Mauno Jokipii,
Karjalan ristiretki ja taistelu
Nevan reitistä/Der Kreuzzug nach
Karelien und der Kampf um den Wasserweg auf der Newa
. Snellman-instituutin
A-sarja 21, Kuopio, 2003
Tarinoita Muinaisesta Pohjolasta 1. albumin päätösjaksoissa (Osat 7 ja 8) tarkastellaan historiankirjoista tuttua pakanallisen Itämaan (Ruotsin Österland, nyk. eteläisen ja itäisen suomen alue) käännytyksen vaiheita 1200-luvun lopulla ja ruotsalaisten kolmannen ristiretken tulosta. Käydään tässä nyt hieman laajemmin vielä läpi uskonnollista käännyttämistä ristiretkiaikana Pohjolassa sekä kansojen alistamista uskontoa apuna käyttäen.

Taistelu keskiaikaisista kauppareiteistä ja verotettavasta kansansa on ollut idän ja lännen kesken rajua. Itämaan alueella svealaisten kolmannen ristiretken on ollut tarkoitus lyödä rautainen nyrkki pöytään Karjalan alueen liittämiseksi läntisen kirkon piiriin. Vuoksi on valloitettu, linnoitettu ja alistettu Marsalkka Tyrgil Knutsonin toimesta valtaisan sotaretken (3. ristiretki Suomeen) voimin.

TMP-Osa6. Kuvitus: H.Joela

Muinaiset uhrilehdot kaadetaan, kansa käännytetään väkisin uskoon ja linnoista käsin aiotaan varmistaa, että hallinto ei horju. Novgorodilla on ollut ongelmia toisella suunnalla eikä se ole ehtinyt keskittyä Karjalan alueen puolustamiseen ja siitä kamppailemiseen svealaisten kanssa.

TMP-osa7. Kuvitus: V.Koskivirta
Uskonnon avulla kansan valmistelu alueiden haltuunottoa varten on selvästi salakavalampi ja kestävämpi keino kuin esimerkiksi Tšingis Kaanin saman vuosisadan alkupuolella toteuttama maailmanvalloitus brutaalilla kansanmurhatekniikalla, joka kyllä monella tapaa oli tehokas, mutta ei niin kestävä tapa kansan alistamiseksi. Jukka Korpela kiteyttää hyvin keskiaikaisen valloitus- ja hallintokoneiston toiminnan kirjassaan "Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700-luvulle" (Gaudeamus 1999) :

"Keskiaikainen valtio oli kuin häkki. "Ihmisillä" tai "kansalla" tarkoitettiin ydinryhmää, jolle vallankäyttöalueella asuvat kansat olivat olemassa vain verotusta varten. Ydinryhmät propagoivat omaa ideologiaansa eli valtansa legitimaatiota saadakseen koko alueen paremmin hallintaansa. Ideologian levittäjillä ja informaation haltijoilla, eli papistolla oli tässä keskeinen tehtävä. "

Valtaa pitävää hallitsijaakin vastaan on paljon hankalampaa löytää kapinoitsijoita kun tämän hallinto-oikeus on myönnetty ihmistä korkeammalta tasolta.

"Vaikka valtion valta aluksi perustuikin pakanalliselle kultille, kuten esimerkiksi Kiovan Rusissa valtion perustajan Rurikin jälkeläisyydelle, nähtiin hallitsija pian kristillisesti pyhänä ruhtinaana. Verojen maksaminen ja kuuliaisuus esivallalle perusteltiin osana jumalan luomisjärjestystä. Sitä mukaa kun kristinusko levisi ja loi ideologista kontrolliaan, varhaiskeskiaikainen hallinto sai myös alueellisen hahmon." (Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700-luvulle, Jukka Korpela, Gaudeamus 1999)

Kirkon valta perustui suoraan jumalasta lähtevään auktoriteettiin. Miekan avulla varmistettiin, että kansalle on varmasti selvää ketä jumalaa tässä yhteydessä nyt tarkoitetaan. Sitten vielä teroitettiin minkälainen on kurjan ihmisen osa tässä maailmassa kuuliaisena palvella herraa, jotta kuoleman jälkeen asiat kääntyvät parhain päin. Näin alkaa alistettu kansa hiljalleen nöyränä pyörittää jumalallisen näytelmän maallisia hammasrattaita.

Joskin välillä saattoivat kirkon opitkin jäädä hieman epäselviksi, kuten esimerkiksi Viron (Liivinmaan) historiasta voidaan havaita. Papisto kun oli käytännössä katsoen saksalaista, kirkon kantava ajatus jäi vieraaksi talonpojille.  Kirkonkielenä Suomessakin toimiva latina toi tietysti messuihin mystistä arvokkuutta, mutta jälleen kerran näissä tilaisuuksissa talonpojalle lienee jäänyt messun keskeinen anti hieman ohueksi. Loppupeleissä ei ollut tärkeää, että rukoilija ymmärtää mitä rukoilee, kunhan vain jumala ymmärtää. Niinpä tällaisten kielimuuritapauksien johdosta pakanuus elikin vielä pitkään kristinuskon rinnalla, sekoittuen pikkuhiljaa omanlaisekseen pakanalliskristillisyydeksi.

Vielä jos palataan jo edellä mainittuun Mongolien Suurkaaniin, oli tämän tapauksessa siis ratkaisuna antaa valloitettujen ja alistettujen kansojen säilyttää kuitenkin uskontonsa:
"...Kirkko oli veroista vapaa: "Tsaari Dzingis käski, että vaatiessanne veroa älkää koskeko papistoon; Rukoilkoot he hurskain sydämin meidän heimomme puolesta ja siunatkoon meitä” (Venäjän valtakunnan muotoutuminen, Pertti Luntinen, Helsingin Yliopisto Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus).

https://sites.google.com/a/geografiya.net/www2/mongol-horde.jpg
Tataarien kantavana ajatuksena on ollut, että alueen hallintaan riittää kansan alistuminen
mongolihallinnon alle ja Mongolien ylivallan ja maailmanherruuden myöntäminen: vaihtoehtona täystuho ja kansan massamurha.  Alistetun kansan veronmaksun pelotteena toimivat sitten rankaisuretket. Venäjän alueista Mongolien tuholta säästyi vain Novgorod, jonka ruhtinas Aleksanteri ei käynyt taistoon kaania vastaan vaan ymmärsi alistua suosiolla tämän valtaan. Mongolien harjoittama julma alistustaktiikka kaatui kuitenkin pitkässä juoksussa siihen, että kansaa yhdisti nimenomaan oma usko ja sen ylläpitämä toivo, joka toimi vastakohtana poispäin alistajasta. Kristinuskon ristiretkien kanssa tilanne on ollut päinvastainen; valloitettavan kansan juuret katkotaan ja uusi toivo iskostetaan mieliin nimenomaan juuri valloittajan suunnalta. Tässä perinteinen primitiivinen ja barbaarinen alistaminen saa uskonnolliseen moraaliin nojaavan hienostuneemman alistamisen muodon.
Tavoite pysyy periaatteessa samana mutta keinot vaihtuvat.

Helpoiten tämä tietysti käy, jos homma on pohjustettu valmiiksi jo etukäteen. Helpompi on ottaa haltuunsa (valloittaa) ikään kuin itselle kuuluvaa aluetta kuin toisen kulttuurinpiiriin kuuluvaa. Samankaltaista taivutustaktiikkaa voidaan tarkastella ihan nykypäivänkin maailmanpoliittisissa kiemuroissa, oli sitten kyseessä uskonto tai jokin muu salakavala kulttuurillinen käännytystyö.

TMP-osa7. Kuvitus: V.Koskivirta
Artikkelin aiheita sivuavat sarjakuvan päätösosat 7 ja 8 julkaistaan kesällä ilmestyvän albumin yhteydessä. Historianmukaiset tarinan loppukäänteet ovat kaikille tutut peruskoulusta. Joskin historian sivut ovat jo repeilleet ja haalistuneet, osaksi jo ajan hämäräänkin kadonneet, arkeologien ja historioitsijoiden ahkerasta työstä huolimatta. Kesällä paljastuu kuitenkin, minkälainen tämän yhden pakanaheimon kohtalo tulee olemaan.

Sitä odotellessa voi kertailla edelliset tarinat osoitteesta: www.tarinoitapohjolasta.com 
ja seurailla tilannetta facebookissa: Tarinoita-Muinaisesta-Pohjolasta-Tales-from-the-Far-North facebook

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Tales from the Far North / Tarinoita Muinaisesta Pohjolasta - pienlehti tilattavissa!

Ensimmäisestä Tarinoita Muinaisesta Pohjolasta tarinasta: "Käärmeiden Käräjäkivi", tehtiin Tampere Kuplii 2014 sarjakuvafestivaalien kunniaksi pieni painos painettua sarjakuvalehteä.
Samassa lehdessä on myös tarinan englanninkielinen käännös "The Adderstone" T.Makkosen kääntämänä. Englanninkielinen versio sarjakuvasta toimii tästä lähin Tales from the Far North nimen alla.

Lehden hinta on 4e + postimaksu(1e) ja sen voi tilata lähettämällä vapaamuotoisen tilauksen sähköpostiosoitteeseen : henri.joela(at)suomi24.fi


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tarinoita muinaisesta Pohjolasta

Tekijät lapissa seitoja katsastamassa, syksyllä 2013
Tarinakokonaisuuden kaksi viimeistä osaa ovat työn alla ja niistä ensimmäinen, nimeltään "Tulukset" on määrä julkaista Tampere Kuplii, Tampereen sarjakuvafestivaaleihin mennessä/yhteydessä (maaliskuu 2014).
Taatsin seita
Sitä seuraava, 8.osa saattaa päätökseen nimettömänä pysytelleen sankarimme seikkailun. Ennen päätöstä mahtuu mukaan kuitenkin vielä monenmoista toimintaa ja tarinankäännettä.

Kuluvan vuoden aikana on suunnitelmissa myös koettaa tuoda "Tarinoita muinaisesta Pohjolasta" albumimuotoiseksi sarjakuvaksi, nettijulkaisun rinnalle sekä kehittää sarjakuvan julkaisua edelleen myös netissä.

Uusi logo, joka valmistui käsityönä linolaattakaiverruksena.
Uusi logo
Teksti kaivertuu esiin laatasta.


























perjantai 20. joulukuuta 2013

TARINOITA MUINAISESTA POHJOLASTA Osa #7

Sarjakuvan seuraava osa on hyvää vauhtia työn alla.

Tarinassa kuullaan "Katariinan" varoittava tarina tulella leikkimisen vaaroista, varsinkin uhriaitassa, jossa sen seurauksena voi joutua kosketuksiin henkimaailman kanssa.
Samalla sankareiden matka jatkuu Nevaa pitkin kohti määränpäätä. Nevan heimolaisten kohtalo idän ja lännen kirkkojen ja valtakuntien rajamaastossa saa myös uusia käänteitä, tietäjän kohdattuaan loppunsa virtaan upottamalla.






perjantai 13. syyskuuta 2013

E.B.S.


Kuluneen vuoden aikana tuli tehtyä tilauksesta myös E.B.S. -bändille logo.

Käy kuuntelemassa osoitteessa http://ebsdeathmetal.com/


torstai 12. syyskuuta 2013

TARINOITA MUINAISESTA POHJOLASTA Osa #6 Katariinanpyörä, sekä hieman tarinan kertausta

Talvi kuluu ja sankarimme on jäänyt 5.osassa valtaamaansa kievariin odottelemaan Kuninkaan Marsalkka Tyrgil Knutssonia, jonka kuuli olevan lähitienoilla tarkistamassa Hämeenlinnan rakennustöitä. Marsalkan huomion herättämiseksi on 5.osassa laitettu poikki ja pinoon niin läänin vouti joukkioineen kuin dominikaanimunkitkin.

Tarinan alkuosiossa nähdään sankarin antama uhri. Ukonkivi. Tällaisia litteitä, kämmenen kokoisia kananmunanmuotoisia kiviä on löytynyt muinaiskarjalan alueelta tulisijoista ja niiden on todella päätelty olevan jonkilaisia uhrilahjoja.

6.osassa Torkkeli ja sankari kohtaavat.  Tyrgils on joukkoineen kiireessä, sillä Ledung (merisotajoukko, joka koostui pääosin Upplantilaisista), on palaamassa ristiretkeltään Karjalasta ja on pahasti myöhässä aikataulusta. Ledungin on tarkoitus aina palata syksyksi kotiin. Tämä Torkkelin osasto Ledungia on päättänyt marssia kotiin jalan ja tullut Ylistä Viipurin tietä Hämeenlinnaan, josta sen on tarkoitus jatkaa Hämeen Härkätietä kohti Turkua. Marsalkan ja Piispan tavoitteena tarkastaa matkalla linnojen, kaupunkien ja kirkkojen rakennustyöt Österlandissa (Itämaa - nimitys, jota käyttiin eteläisen Suomen linnalääneistä myöhäiskeskiajalla.)

Kuninkaan marsalkan Kievariin on noutanut Arvo Pirkkalainen, jota Mestaaja erehtyy aluksi luulemaan Turisaaksi (muinainen suomalainen sodanjumala.) Edellisessä osassa käy ilmi että Arvo on lunastanut itselleen ritarin arvon. Ritari oli ylintä-rälssiä ja arvonimi paljon kiinni varallisuudesta (joka "suomalaisilla" oli korkeimmillaankin hyvin vähäistä) eikä suinkaan ollut periytyvää sorttia. Ihmiset saattoivat rikastua ja köyhtyä ja menettää vapauksiaan ja aleta jälleen talonpojiksi helposti ja nopeasti.  Ritariksi itsensä ostaminen oli ollut  Arvolla jo pidempään suunnitelmissa. Siitä asti kun hän oli päässyt selville kauppatovereidensa, lappalaisten, hallussa olevasta mahtiesineestä: Hruntingista (jonka todellinen, lähes mittaamaton arvo gööteille ja daaneille ei hänen korviinsa kantautunut) tuli hänen tietoonsa hän oli päättänyt anastaa sen itselleen. Tämä onnistuikin myrkyttämällä janoisten lappalaisten väkijuoma (osa #4).


Torkkelin osaston mukana on myös toinen ristiretken johtajista, Västeråsin Piispa Petrus. Petrus on merkittävä henkilö ja valtaneuvoston ylintä tasoa niin taloudellisesti, poliittisesti kuin sotilaallisesti, eli valtakunnan ehdotonta eliittiä. Kolmas ristiretki oli huomattava yhteinen hanke valtakunnan maallisen ja hengellisen johdon välillä. Ristiretki oli saanut myös siunauksen Paavilta mikä tekee siitä koko kristillisen yhteisön tarkasti seuraaman näytönpaikan.

Tyrgil Knutsson päättää tehdä sankarista varoittavan esimerkin kuinka käy Itämaalaisille, jos he vielä koittavat kapinoida kruunua ja kirkkoa vastaan. Tämä toteutetaan teilaamalla. Ennen tätä saa sankarimme kuitenkin ärsytettyä Marsalkkaa niin että tämä käy läpi nopean uhopuheen, jonka avulla päästään selville kolmannen ristiretken tuloksista. Tyrgils kertoo valtakunnan sotatoimista ja laajentumisesta, jotta pakana ymmärtäisi miten järjetön hänen/heidän kapinansa tätä vastaan on.

Karjalan 14-kihlakuntaa alistettiin, joka tarkoittaa lähes koko Karjalaa. Suurella rahalla ja valtaisan sotavoiman turvin on alettu rakennettaa Viborgiin(Viipuri) Viipurinlinnaa. Käkisalmi (eli Korela) on valloitettu Sigge Loken johdolla, joka jäi myös päälliköksi ja valvomaan linnan rakentamista myös sinne. Tyrgils mainitsee myös Maakruunun linnoituksen, jota aletaan 1300-l tienoilla rakentaa Nevajoen suulle. Kolmas Ristiretki ei ole todellakaan ollut mikään pienen joukkion valloitusretki vaan todellakin valtaisa sotaretki valtakunnan laajentamiseksi itään sekä sen turvaamiseksi Novgorodin joukoilta. Mahtavan sotajoukon mukana Tyrgils Knutssonilla oli mm. lukemattomia muurareita suunniteltuja linnoja rakentamaan. Viipurin linnasta tulikin Ruotsin itäinen tukikohta. Neva oli todella merkittävä kauppareitti Venäjälle ja sitä ei voinut hallita ilman Karjalan hallintaa.  Vuoksi oli taas Karjalaisten sisäinen pääväylä jonka avulla pystyi hallisemaan koko kannasta. Tärkeimmät olivat Vuoksen päissä olevat linnat.  Siksi sankarin toivo Karjalaisten vastarinnasta alkaakin hiipua kuullessaan kaikkien näiden kaupunkien valloituksesta ja Vuoksen linnoitusketjun menetyksestä.
Karjalan ristiretki oli siis todellakin valtaisa operaatio itään, jolla svealaiset pyrkivät yhdellä  suurella iskulla luomaan pysyvän ja horjahtamattoman jalansijan Karjalan kannakselle.